Nivelsidevammat

Polvinivelen ristisidevauriot ovat aina vakavia, koska ne heikentävät polven tukevuutta (stabiliteettia). Tyypillisesti repeämiä aiheutuu nyrjähdyksen seurauksena ranteen nivelissä. Vammojen sattuessa on koira syytä aina käyttää eläinlääkärillä.

Rannevammat ovat tyypillisiä urheiluvammoja. Niitä sattuu esim. kovilla ja jäisillä urilla. Myös ylirasituksella on vaikutusta. Ranteiden turpoamisena oireileva tulehdustila havaitaan usein pitkänmatkan koirilla sekä metsästyskoirilla, jotka ovat olleet kauan jahdissa. Ranteiden turvotessa niveliin tulee yleensä lisää nivelnestettä. Taivuteltaessa tai ojentaessa voi esiintyä arkuutta ja koira voi satunnaisesti ontua.

Usein ranteen takaosan jänteet ovat vioittuneet. Ranteen takaosassa olevan pikkuluun kiinnike on hellä ja turvoksissa. Akuutissa tilassa on tärkeää saada turvotus häviämään, jottei koira enää onnu. Tämä tehdään esim. linimentillä, tukisiteellä ja levolla. Jälkihoitona käytetään mm. rauhallista kävelyä ja hierontaa.

Krooniset vauriot ovat usein nivelsidevammoja, kun koira on astunut vinoon ja aiheuttanut venähdyksen niveleen. Jottei krooninen vamma johtaisi pahimmassa tapauksessa nivelrikkoon, on tärkeää hoitaa se ajoissa.

Lihas- ja jännevammat

Lihas- tai jännevamma voi syntyä ylikuormituksen tai suoran iskun seurauksena. Kuormituksen ylittäessä lihaksen sietokyvyn lihas revähtää esimerkiksi rajuissa käännöksissä, nopeissa kiihdytyksissä ja pysähdyksissä. Lihas tai jänne voi vaurioitua myös suorasta iskusta. Isku aiheuttaa luuta vasten painuvissa lihaksissa usein revähdyksiä ja verenvuotoa.

Lihasvammat luokitellaan kolmeen luokkaan riippuen siitä, kuinka pahasti ne vaikuttavat koiran kykyyn käyttää lihaksiaan.
 
Luokkaan I kuuluvat lievät lihasvammat, joihin ei liity selvää toimintakyvyn alenemista.
Luokkaan II kuuluvat toimintakykyä selvästi haittaavat vammat.
Luokkaan III kuuluvat vammat, joihin liittyy lihaksen täydellinen repeytyminen ja toimintakyvyn loppuminen.

Luokan II vammoissa on hyvä käyttää apuna ammattilaista. Luokan III vammat vaativat aina eläinlääkäriä.

Nopea vamman havaitseminen ja heti aloitettu ensiapu lyhentävät paranemisaikaa huomattavasti ja lisäävät todennäköisyyttä toipua takaisin normaaliin kilpailukykyyn. Ensihoitona käytetään ihmispuolelta tuttua KKK-systeemiä: kohoasento, kompressio, kylmähoito.

Lapavammat ovat useimmiten lihasvammoja ja tavallisia koirilla. Näitä syntyy usein liikuttaessa syvissä lumihangissa, raskaalla ja huonosti tehdyllä uralla ja maastossa missä on paljon ylä- ja alamäkiä. Lapavammoja löytyy myös ”pyöräkoirilta”. Lapavammoja muodostuu, kun koira on ylikuormittunut. Vamma tulehduttaa lihaksen, ja jos sitä ei hoideta kunnolla, se aiheuttaa arpeutuman ja lihaksen lyhenemisen, jolloin ongelmasta tulee krooninen. Oire ilmenee koiran liikkeen muuttumisella ja ontumisella. Vaivaa voi olla vaikea havaita, sillä tulehdus voi olla lievä ja koskea vain pientä aluetta.

Stressimurtumat

Neljä viidestä stressimurtumasta on etujalassa ja siellä välikämmenessä. Vammoja sattuu etenkin kovilla ja jäisillä urilla, alamäissä. Luukalvoihin tulee ylikuormitusta, rasitusta ja tulehdusta. Tulehdus aiheuttaa turpoamista, ja koira saattaa ontua. Jalka on hellä kosketeltaessa, eikä jalka välttämättä salli kuormitusta. Murtumia voi olla useissa välikämmenen luissa. Lepo on tällöin välttämätöntä. Niin kauan kuin yksi luu neljästä on ehjä, toimii se tukilastana muille luille. Normaali murtumahoito kestää 6-8 viikkoa.

Rasitusvammat

Rasitusvammojen merkittävimpiä syitä ovat harjoittelutehon kasvu ja – määrän lisääntyminen. Elimistö ei ole valmis niin suureen kuormitukseen. Rasitusvammaa voivat aiheuttaa vääränlaiset varusteet, tekniikkavirhe, lihasheikkous, lihasepätasapaino tai kuormitusvirhe liikkeessä. Jänteiden kiinnityskohdat ovat tavallisia rasitusvammakohtia, sillä näihin pienille alueille voi kohdistua suuria voimia.