Patellaluksaatio
Legg Perthes
Lonkka- ja kyynärnivelen dysplasia
Nivelrikko
Spondyloosi
Lumbosakraalistenoosi

Patellaluksaatiossa eli polvilumpion sijoiltaan menossa polvilumpio siirtyy normaalilta paikaltaan reisiluun alapään telaurasta polven etupuolelta sen sisä- tai ulkopuolelle (mediaalinen tai lateraalinen luksaatio). Oireet vaihtelevat vaikeusasteen (I-IV) mukaan. Tavallisimmin tilanteessa, jossa polvi luksoituu ja palaa heti sijoilleen, koira liikkuu epäpuhtaasti hyppien ja loikkien välillä kolmella jalalla. Patellaluksaatiota esiintyy tyypillisimmin pienikokoisilla roduilla.

Patellaluksaation tarkkaa periytymistä ei tiedetä. Se voi ilmetä monin eri tavoin. Sairaus voi liittyä liian suoriin takaraajoihin, mutta syitä voi olla muitakin. Vaivasta kärsivä koira voi olla haluton varaamaan painoa kyseiselle jalalle. Jotkut koirat voivat kieltäytyä hyppäämästä tai kulkemasta portaita. Normaalin liikunnan aikana tai manuaalisen polven taivuttelun yhteydessä saattaa polvilumpio tulla ulos telaurasta ja pysyä ulkona tai kiertyä uran reunalle ja sitten pompata takaisin paikalleen itsestään. Vaikea-asteisimmissa patellaluksaatioissa koira saattaa olla kyyristyneenä, polvet koukussa ja sisäänpäin kääntyneenä. Suurin osa koiran painosta siirtyy tällöin eturaajoille. Vaikeampiasteiset hoidetaan leikkauksella ja kuntoutuksella.

Legg Perthes (LP) on sairaus, jossa verenkiertohäiriö aiheuttaa reisiluun pään kuolion. Se on eräs lonkkanivelsairauden muoto, jota esiintyy pienikokoisilla roduilla. Oireina ovat takaraajojen ontuminen ja korostunut ja usein aristava lonkkanivel.

Sairaus alkaa yleensä aikaisin, noin 4-7 kuukauden iässä. Pitkälle edenneissä tapauksissa reisilihakset surkastuvat. Kivut ovat yleensä niin voimakkaat, että koira on leikattava melko pian. Korjausleikkauksista on saatu hyviä tuloksia. Tukihoitona on kuntoutus.

Lonkkanivelen dysplasia (HD) tarkoittaa kehityshäiriötä lonkkanivelessä. Dysplastisessa nivelessä reisiluun yläpää ei sovi tiiviisti lonkkamaljaan ja aiheuttaa nivelessä kulumaa, joka johtaa nivelrikon kehittymiseen. Vaikea-asteisessa lonkkaniveldysplasiassa koiran on vaikea nousta seisomaan, se saattaa vingahtaa noustessaan tai makuulle mennessään ja sen on vaikea nousta levon jälkeen. 

Kyynärniveldysplasia eli kyynärnivelen kehityshäiriö voidaan jakaa eri muotoihin. Näitä ovat

- osteokondroosi eli nivelruston solujen kehityshäiriö, jossa nivelalueen luutuminen häiriintyy nopeimmassa kasvuvaiheessa. Häiriö johtaa nivelrikkoon.
- sulkijalisäkkeen ja/tai koronoidilisäkkeen irtopalamuoto
Kyseiset vauriotyypit voivat esiintyä yhdessä tai erikseen.

Kyynärnivelsairauden huomaa koiran liikkeistä. Koiran liikkuminen on väkinäistä, ja varsinkin rasituksen jälkeen liikkeelle lähteminen on hankalaa. Toisen kyynärpään keventäminen ja ontuminen aiheuttaa suurta rasitusta myös oireilemattoman jalan puolelle, jolloin yleensä myös oireilemattoman jalan nivelpinnat vaurioituvat. Osa pennuista alkaa ontua jo 4–5 kuukauden iässä, jotkut kasvun myöhäisvaiheessa ja jotkut vasta siinä vaiheessa, kun niveleen kehittyy nivelrikkomuutoksia. Nopeakasvuisuus ja suurikokoisuus altistavat kyynärniveldysplasialle.

Lonkka- ja kyynärniveldysplasia näyttää olevan perinnöllinen vika. Lisäksi vian ilmenemiseen vaikuttavat myös koiran koko, ravinto ja muut ympäristötekijät. Vaikeissa tapauksissa turvaudutaan leikkaushoitoon ja tukihoitona on kuntoutus.

Nivelrikko, osteoartroosi (OA), on merkittävin yksittäinen syy koiran ontumiseen. Nivelrikko on tyypillisesti hitaasti etenevä sairaus, jonka ensioireina esiintyy ajoittain ontumista, jäykkyyttä ylösnousussa tai vaikeuksia esimerkiksi sohvalle tai autoon hyppäämisessä. Voimakas ontuminen ja selvä kivuliaisuus ovat tyypillistä voimakkaasti oireilevalle nivelrikolle. Nivelrikkoa ei voida täysin parantaa, mutta nivelrikkokivuista kärsivän koiran elämänlaatua voidaan nykyisin merkittävästi parantaa ja nivelrikkomuutosten etenemistä mahdollisesti hidastaa leikkaus- ja tukihoidoilla. Epäiltäessä nivelrikkoa koira kannattaa viedä ajoissa eläinlääkärin tutkittavaksi.

Nivelrikkoa esiintyy kaiken kokoisilla ja -ikäisillä koirilla, se on kuitenkin tavallisinta suurikokoisiin koirarotuihin kuuluvilla yksilöillä ja iäkkäillä koirilla. Ylipainon merkitys nivelrikon riskitekijänä on suuri, mikä johtunee ylipainon aiheuttamasta painorasituksesta nivelille.

Hoidon onnistumisessa on tärkeää, että hoito- ja tukitoimenpiteet aloitetaan tarpeeksi ajoissa. Jo alkutilanteessa otetaan huomioon koiran ruokinta ja painonhallinta. Ylipainoisen koiran laihduttamisella ihannemittoihin voidaan parhaassa tapauksessa saavuttaa satunnaisesti oireilevalla nivelrikko-potilaalla täydellinen oireiden häviäminen. Myös ruuan laatu on olennaista. Nivelrikkopotilaille suositellaankin yleisesti omega-3 rasvahappolisää ruokinnassa sekä mahdollisia nivelapuaineita, jotka sisältävät glukosamiinia ja kondroitiinisulfaattia.

 Lähteet:
www.koirannivelrikko.fi

Spondyloosilla tarkoitetaan selkänikamien välistä silloitusta, joka johtaa rangan jäykistymiseen ja nikamavälien ahtautumiseen. Spondyloosi voi olla seurausta useista selkärangan sairauksista. Lieväasteinen spondyloosi on usein oireeton, mutta vaikea-asteisena sairaus voi haitata koiran elämää. Spondyloosin syytä ei tiedetä varmuudella. Se voi johtua nikamien välisiin nivelsiteisiin kohdistuneesta liian suuresta rasituksesta, rakenteellisesta selkänikamien yliliikkuvuudesta, loukkaantumisesta tai nikamien kehityshäiriöistä. Spondyloosi on yleistä mm. boksereilla.

Spondyloosin oireet ovat hyvin moninaiset ja vaihtelevat yksilöittäin. Koira voi liikkua jäykästi, olla haluton liikkumaan tai se voi kompuroida. Painellessa selkärankaa se voi aristaa sitä tai sillä voi olla selittämättömiä lihaskipuja. Diagnoosi tehdään RTG tutkimuksella. Oireita lievitetään kipulääkkeillä, tukihoidolla ja levolla.

Lumbosakraalistenoosi, Cauda Equina -syndrooma voi johtua synnynnäisesti ahtaasta selkäydinkanavasta, ligamenttien hypertrofiasta, välilevysairaudesta, luupiikkien aiheuttamasta puristuksesta tai nikamien välisestä yliliikkuvuudesta.

Oireet alkavat tavallisimmin 3-7 ikävuoden välillä, mutta sairautta voi kuitenkin esiintyä missä iässä tahansa. Oireena havaitaan useimmiten sairauden alkuvaiheessa tunnusteluarkuutta lantiorangan loppuosassa sekä kipua jalkojen taaksekäännössä. Makuulta nouseminen ja hyppääminen aiheuttavat usein kipua. Sairauden edetessä takaraajoihin kehittyy halvausoireita. Koira pystyy yleensä kannattamaan painoaan takajaloilla, koska nelipäisen reisilihaksen hermotus tulee edempää selästä reisihermon välityksellä. Pohje- ja säärilihaksen halvausoireet näkyvät kinnernivelen motoriikan heikentymisenä. Myös rakon ja peräsuolen sulkijalihaksen hermotukseen voi kehittyä häiriöitä. Lieviä tapauksia hoidetaan konservatiivisesti. Tauti on usein etenevä ja vaatii leikkaushoitoa.